Puutarhan parhaaksi

Vaikka kevät on tehnyt ahkerasti tuloaan niin meillä ei olla pidetty kiirettä puutarhan kanssa. Olemme keskittyneet eläintenhoitoon, minun paranteluun, roskien keräämiseen ja kulottamiseen. On muuten ollut veikeää huomata että nurmi on alkanut vihertää vain niiltä alueilta missä on vanha heinä poltettu pois. Onhan nurmella nyt enemmän valoa ja vähän lisää ravinteitakin käytettävissään. Olen saanut myös huomata miten kevään tulo on saanut minut innostumaan aina vain enemmän siitä, mitä haluan puutarhaltani ja sen eteen saakin tehdä töitä. Meillä on suunnitteilla varsinainen muodonmuutos kun villiintyneet pensaat ja vadelmat joutuvat siirtymään suunnitelmieni tieltä. Vaan ei vielä! Ulkona sataa parhaillaan lunta ja pakkastakin tuntuu olevan. Odotellaan siis takatalven yli ja ruetaan sitten töihin. Vaan mistä sitä aloittaisi? Vaikka aivan alusta!

Tonttimme sivussa on melkoinen ryteikkö, josta otetaan vähän irti iloakin

Maanparannus suojelullisella alueella

Meidän nykyinen piha on ollut vailla hoitajaa jo vuosia. Ja sen on näköinenkin. Vadelma on villiintynyt pitkin tonttia ja pieniä puun taimia on siellä täällä. Tästä sivusta olisi nyt kuitenkin tarkoitus tehdä sellainen alue, mistä syksyllä satoa saisi vähän talven varalle. Ideoita monilla on ollut meillekkin jakaa asti mutta meille ei ole tulossa kaivinkonetta, jolla maan pinta olisi helppo vain kuoria pois, eikä kasveille olla mitään myrkkyjä levittämässä. Kaivinkone on poissa laskuissa maan suojelun takia ja myrkyt.. no ovat myrkkyjä ja niitä en puutarhaani halua. Kaikki tullaan tekemään pitkän kaavan kautta käsin.

Tarkoitus on siis kaivella vadelmat ylös yksi kerrallaan. Urakka tulee olemaan työläs mutta palkitseva. On tässä se etu että kevät on hiukan etuajassa ja maa on jo melko sula. Kunhan nämä uudet lumet sulaa pois niin pääsen minäkin kaivelemaan. Tarkoituksena tälle sivulle olisi tehdä kohopenkki, johon istuttaisin kurpitsaa, tomaattia ja kurkkua. Kohopenkkiin saan mullat lähipäivinä mitä odotan innolla. Kohopenkkiin ajattelin käyttää hyödykseni kanien aikaan saannoksia eli papanoita. Papana/puru/heinä seos toimii hiukan eristeenä maan rikkoille, lannoitteena kasveille ja korokkeena maanpinnalla. Papanat ovat siitä aivan loistavaa lannoitetta, ettei tarvitse odotella vuotta taikka kahta että jätökset maatuisivat kasveille suotuisampaan muotoon. Papanat ovat käyttövalmiita heti.

Papanat toimivat lannoiterakeina

Vaikka purua on suhteellisen paljon niin en anna sen olla este. Hyötyä on enemmän kuin haittaa, sillä hoitokeinot löytyvät nekin omasta takaa. Vaikka puru maatuessaan syö kasvualustasta typpivarastoja, täytyy vain pitää huoli, että kasveille typpeä lisätään tarpeeksi. Meillä se tarkoittaa sitä että kasteluveteen lisätään virtsaa. Virtsa on itsessään hyvä typpilannoite sillä ravinteet ovat helposti liukenevassa muodossa. Meillä eläinten virtsa menee kyllä hukkaan, sillä typpi pääsee haihtumaan lantalassa ollessaan. Silti pyritään siihen ettei puutarhaan päädy puhdasta purua vaan papanapuruakin kierrätetään ennen lantalaan tuloa. Tämä ensimmäinen vuosi on menty nyt niin, että papanapuru on päätynyt suoraan lantalaan eikä kanilan kautta navettaan ja siitä lantalaan. Kaneilta jäävää purua ajattelin ja itseasiassa olen sijoittanutkin vuohien aitaukseen, missä purut saavat toimia uudemman kerran kuivikkeena. Purut olkien alla saavat toimia vielä imeytystehtävissä ennen päätymistään lantalan uumeniin.

Vuoden aikana papanapurua on ehtinyt kertyä kivasti.

Viljelysuunnitelmat

Tietäisittekin miten sormet syyhyää päästä penkomaan tuota ryteikkö aluetta ja sen ympäristöä. Suunnitelmia minulla on vaikka muille jakaa ja saa nähdä kuinka paljon aikataulutus menee mönkään. Selkä on ollut taas pahana ja sään yllättävät muutokset eivät asiaa lainkaan paranna. Pidän kuitenkin lipun korkealla, sillä tunnen jo vasta poimitun sarviorvokin tuoksun nenässäni ja voin melkein maistaa yrttitarhan ja kasvimaan aarteista tehdyn salsan suussani.

Pihalta löytyi myös vanhoja pölkkyjä.

Heinien seassa on maannut vuosi toisensa perään pölkkyjä, jotka eivät näytä olevan moksiskaan siitä, että ovat nähneet ties kuinka monta vuodenaikaa. Mietin josko käyttäisin näitä hyödyksi ja rakentaisin heinäladon tuohon paikkaan. Lato ei veisi pellolla tilaa eikä olisi takapihallakaan kummittelemassa. Kohtakin olisi loivasti viettävällä paikalla ja tähän kohti pääsee traktorilla pelloilta. Tämän etualalle suunnittelin aluetta, joka olisi tavallista lavaa isompi. Siihen saisi istutettua syvempi juurisia kasveja kuten porkkanaa ja perunaa. Lavoista teen kuitenkin melkein kaikista yhtä syvät, sillä näin on helpompi toteuttaa viljelykierto. Ainostaan salaateille ja kaaleille teen omat pienemmät alueensa, jotka sijoittaisin ladon taakse, sillä se tulee paikkaa kuitenkin varjostamaan ja varjoisatkin paikat haluan ottaa hyötykäyttöön.

Saman alueen toinen laita.

Tilaa lavoille onneksi on. Mitä äkkiseltään laskin niin saisin helpostikin kymmenkunta kasvilavaa sekä pitkän kohopenkin rakennettua tälle alueelle. Mikä ei haittaa yhtään. Oma piha ja tieto siitä ettei satoa saisi kuin haaveilla yhden kesän yli, ei tehnyt kauppoja kanssani. Tulevaisuudessa jätän tämän lava-alueen myöskin viljelyyn vaikka pellot olisivatkin käytössä. Voihan sitä ajatella että kokeilee erikoisempia kasveja tällä alueella kun perinteiset viljelmät siirtyy pellolle. Joutomaata ei meillä kyllä jää! Ja kunhan saan asioita eteenpäin niin otan editymisestä kuvia. On niitä mukava katsella itsekkin kun on kunnon ennen ja jälkeen kuvat!

Hyötykäyttö aita

Meillä on ollut suunnitelmissa tien viereen jonkinlainen aita pelkästään jo äänieristeeksi. Kun auto ajaa ohi, ei kuule edes omia ajatuksiaan. Siihen meillä ei vain ole vielä lupaa, joten keskityn siihen mitä minulla on ja mitä voin hyödyntää. Lava-alueen ja pellot toisistaan erottaa muutama puu, pajuja sekä vadelmaryteikkö. Suunnitelmissa kävi, että yritän saada pellon reunalla pajut villiintymään enemmän. Pihaltamme löytyy useampi vanha pajupuu jotka ovat tulleet tiensä päähän. Toivoisin pajua paljon enemmän pellonreunaan vaikka keväisin tulen kiroamaan niitä kun siitepölykausi alkaa, mutta on niistä hyötyäkin. Niistä saan nimittäin kerpuja eläimille ja ne toimivat hiukan tuulensuojana. Kaikkea vadelmaa en tule nostamaan ylös, sillä niistäkin saan teeaineksia ja jos hyvin käy niin marjojakin. En näe syytä hommata elementti aitoja tai muuta elotonta, sillä saman asian ajaa eläväkin kasvi.

Vanha tilanjakaja.

Minulla on suuri epäilys siitä, että ruusut ovat joskus toimineet tilanjakajana pihalla. Aika on tehnyt tehtävänsä, pensaat villiintyneet ja levinneet todella laajalle alueelle. Tästä tilanjakajasta on syksyllä toivottavasti enää muisto vain, sillä onhan tämä nyt hirveän näköinen. Tästä kohti pensaat nostetaan samalla tavalla kuin vadelmatkin pois. Suunnitelmissa on, ettei paikalle tulekkaan enää mitään. Pihasta tulee hiukan hillitympi ja nurmesta pilkistävät kivet kaivetaan paremmin sammalen alta esille. Pääsee harmaat kivetkin oikeuksiinsa.

Yrttejä ja aarteita

Mietin pitkään mihin perustaisin yrttipenkkini ja lumien väistyttyä päätös oli helppo tehdä. Tontille on tuotu syystä tahi toisesta kaksi isoa kekoa hiekkaa. Juuria pinta on jo pullollaan mutta mikäpä täällä ei olisi ehtinyt päästä vähän rempsahtamaan. Mikä ikinä on alkuperäinen idea hiekalle ollutkin, niin nyt siitä osa päätyy osaksi yrttipenkin kasvualustaa. Hiekkaa on sen verran, että sitä riittää mukavasti kukka- ja nokkospenkkiinkin.

Vadelma on löytänyt myös hiekkakummulle.

Ensin mietin että minun täytyy löytää lisää luonnonkiviä, jotta saisin penkkien reunoista edes jotenkin fiksun näköiset. Satuin löytämään metsänreunasta kasan sinne lempattuja tiiliä, mitkä saavat nyt uuden sijoituskohteen. Eihän siitä sekametelisopasta välttämättä järin kaunis tule, mutta on nyt kuitenkin jotain millä rajata penkkejä. Kaikkiin penkkien reunoihin tiilet eivät välttämättä riitä mutta katsotaan miten käy. Ja jos loppuu niin eiköhän jostain tule vastaan lisääkin. Lisää aarteita löysin kulotuksen aikana. Kasvillisuuden seasta löytyi vanha tulistelu paikka, mistä ajattelin viedä kivet penkkien reunoille.

Vanha nuotio paikka.

Ja viimeinen aarre minkä löysin vasta äskettäin, mikä lämmitti mieltä erityisen paljon!

Ryteiköstä löytyi aarre!

Viime syksynä täällä pyöriessäni en todella huomannut että vadelmaryteikössä kasvaa suuri viinimarjapensas. Pensaita olen löytänyt kolme pientä ja nyt tämän ison. Joka kerta on hymyilyttänyt kun pensaan tai piiskataimen olen jostain löytänyt. Vaikka pensaita on entuudestaan 14 kappaletta, niin näitä ei voi olla liikaa. Marjoille ja lehdille löytyy kyllä käyttöä. Eläimetkin kiittävät kun talvella saavat syksyn herkkuja. Mietin tovin miten täysikasvuinen pensas on jäänyt minulta kokonaan huomaamatta. Syy siihen on tiheästi kasvaneet vadelmat sekä maitohorsmat, jotka ovat kätkeneet pensaan hyvin.

Paljon on siis tekemistä mutta jospa se syksyllä taas urakointi palkittaisiin. Muita mietteitä maanparannukseen ja muuhun touhuiluun pääset kätevästi lukemaan alla olevista linkeistä! Mukavia lukuhetkiä!

Tsajut

Sarin puutarhat

Metsäläisten elämää

Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi

Kohti laadukkaampaa elämää

Urban Farming

Palokankaan pientila

Elämää korvessa

Korkeala

Maalaiskaupungin piha

Alussa oli Vehkosuo

Riippumattomammaksi

Laura eli Javis

Torpan Tyttö

Villa Koira

Ku ite tekee

Maatiaiskanasen Elämää

Luomulaakso

Stellan kolmas luonto

Talopäiväkirja/ omavarainen.fi

Rakkautta ja maanantimia

Harmaatorppa