Suolisto on ihmisen toiset aivot

Moni ihminen vähättelee sitä mitä hän syö. Harva tulee ajatelleeksi esimerkiksi sitä että syömäsi ruoka ei ole vain välttämätön polttoaine, vaan sillä on toinenkin tehtävä. Nimittäin suoliston tasapainon ylläpitäminen. Ei ole huhupuhetta kun sanotaan että ihmisen suolisto on toiset aivot. Suolistossa asustaa mm. hiivoja, bakteereita kuin sieniäkin joita kutsumme suolistonmikrobeiksi. Nämä pienen pienet mikrobit suolistossa saavat suoliston tuottamaan välittäjäaineita jotka ovat aivoille välttämättömiä. Olisitko voinut kuvitella että valtaosa serotoniinista, eli onnellisuushormoonista erittyy suolistossa?

Lienee sanomattakin selvää että suoliston ja aivojen kommunikointihissi kulkee myös toiseen suuntaan. Tämän takia mm. stressivatsa on mahdollinen. Kun pää alkaa käydä ylikierroksilla ymmärtää suolisto ärsykkeen ja pistää ranttaliksi. Kenties tapa yrittää herätellä ihmistä että nyt olisi aika höllätä, mikä tänäpäivänä tuntuu olevan vain yksi lisävaiva stressaavaan arkeen eikä hälytys siitä että nyt tehdään liikaa.

Se mihin pyrin on havahduttaa siihen kuinka tärkeä suolistomme on. Voisin kertoilla vaikka kuinka esimerkkejä ja nippelitietoa siitä miten sairaudet kulkevat käsikädessä ja kuinka tämä aivojen ja suoliston välinen kommunikointi toimii ja miten se näkyy meissä ihmisissä. Tässä postauksessa kerron miten käy kun suolistosta ei pidetä huolta ja mihin se voi johtaa.

Omena toimii luonnollisena antibioottina

Vain otettu lääke auttaa!

Vaan onkos se näin mustavalkoista sittenkään? Ei se vain ole. Itse kärsin lapsena jatkuvista virtsatieongelmista mikä tietenkin tiesi että antibiootteja napsittiin sitä mukaan kun tulehduksia tuli. Alussa tulehduksia oli muutama vuodessa kunnes ajansaatossa tulehduksia oli vähintään kerran kuukaudessa ja joihinkin tulehduksiin piti napsia tupla kuuri kun ei tulehdus hellittänyt. Joku voi nyt hämillään miettiä että eikö tuohon olisi jo pitänyt lisätutkimuksia tehdä? No olisihan niitä, mutta jostain syystä niitä ei koskaan tehty vaan minulle määrättiin suoraan tulehduksen estolääkitys ja ensimmäinen kuuri kesti puoli vuotta. Siis puoli vuotta joka päivä antibiootteja! Tuolloin sain hengähdysaikaa tietämättä mitä sisälläni tapahtui.

Kun kuuri oli syöty loppuun sain hetken olla ilman lääkkeitä. Kunnes rulianssi alkoi taas. Tässä vaiheessa vatsa oli ruennut kenkkuilemaan ihan tosissaan enkä tiennyt mikä sitä vaivasi. Syytin toisinaan antibiootteja joiden sivuvaikutuksissa mainitaan vatsavaivat. Voi kuinka väärässä tuolloin olinkaan. Kun estolääkitystä jatkettiin oli seuraava kuuri vuoden mittainen. Ennen aloitusta olin jo huomannut sen että lääkkeet ovat alkaneet aiheuttaa hirveää turvotusta. Tässä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt kilkattaa niin että tärykalvot soi mutta ei. Lääkkeiden syöntiä jatkettiin ja oloa pahennettiin entisestään.

Kesken kuurin viimein elimistö painoi hätäjarrua ja tilanne päätyi selittämättömään oksennustautiin. Oksensin kaiken ylös mitä sain alas. Ensin luulin että kyseessä on noro sillä olihan aamulla kengilleni oksennettu noropotilaan toimesta kirjaimellisesti ja omani alkoi illalla. Oksentelua jatkui viikon verran ja hakeuduin sairaalaan, jossa pääsin nesteytykseen. Minua hoidettiin noropotilaana ja testejä otettiin. Vaan kun tulokset olivat jopa noron kohdalla negatiiviset oli lääkäritkin vähän hämillään. Minut lähetettiin yhdessä vaiheessa suurempaan sairaalaan jossa vuorostaan pyöriteltiin silmiä ja lähetettiin takaisin kahden tunnin kuluttua saapumisesta. ”Tämmöisiä tartte tänne lähettää, pitäisi pystyä hoitamaan pienemmässäkin paikkaa.” Ja niin päädyttiin takaisin sinne mistä lähdettiinkin, mitä nyt lasku napsahti siitä kahden tunnin vierailusta. Viikko vierähti eikä selvinnyt mikä minua vaivasi. Kotia sain lähteä missä oksentelu jatkui. Tuolloin päätin lähteä käymään yksityisellä missä syykin selvisi. Vatsalaukun ja suoliston tulehdustila. No hupsista!

Kun syy viimein selvisi oli elimistö jo kovia kärsinyt.

Kun muut sairaudet kuten vehnäallergia, laktoosi-intoleranssi ja keliakia oli poissuljettu jäi jäljelle ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS. Sairaus on mitä ilmeisemmin puhjennut minulla antibioottien heikentäessä suoliston mikrobikantaa, jolloin epätasapainon vallitessa sairaus päätti tulla jäädäkseen. Olisiko tältä kohtalolta voitu välttyä? Vähintäänkin lievittää ja heikentää sairauden muodostumista. On tärkeää tietää mitä antibiootit suolistossa aiheuttaa. Ei voi tarpeeksi liputtaa kuinka tärkeää mikrobikannan elvyttäminen on antibioottikuurin aikana ja sen jälkeen ja kuinka siitä pitäisi pitää huolta ympäri vuoden. Antibiootit tappavat suolistossa myös hyviä bakteereja mikä ajaa suoliston epätasapainoon. Hyviä probiootteja ja maitohappobakteereja saa terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta. Esimerkiksi hedelmistä, marjoista, hapatetuista maitotuotteista, hapankaalista sekä maitohappokäyneistä suolakurkuista löytyy näitä tuiki tarpeellisia suoliston tasapainottajia. Esimerkiksi arkinen omena sisältää tanniinia joka toimii luonnollisena antibioottina. Omenan sisältämä pektiini taas tasapainottaa suoliston toimintaa ja kuorissa oleva kuitu taas ehkäisee niin ummetusta kuin ripuliakin.

Raskausvatsa nimeltä IBS

Otsikko kertoo jo aika paljon ja ei! Se ei ole vitsi! IBS voi todella aiheuttaa turvotuksen joka saa kantajansa näyttämään siltä että odottaisi vauvaa. Monesti kuullut puhuttavan turvotuksen tunteesta mikä nyt tässä tapauksessa on aika vähättelevä ilmaisu. Sairaus tosiaan voi näkyä ulkopuolelle hyvinkin helposti. Ruokavaliolla on suuri merkitys turvotuskohtauksiin mutta aina ei voi sitäkään ennakoida. Kun minulla todettiin IBS aloitettiin suoliston rauhoittaminen, mikä oli melkoinen prosessi. Kaikki tuttu ja turvallinen piti jättää lautaselta pois. Kaalikasvit, sipulikasvit, osa hedelmistä, gluteeni, laktoosi, palkokasvit, sienet, makeutusaineet ja marjat karsittiin kaikki pois. Kieltämättä tuntui hyvin orvolta kun tuntui ettei juuri mitään saanut syödä. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa ettei sairaus tarkoita ettet pystyisi mitään näistä enää syömään. Jokainen tapaus on erillainen ja rauhoittamisen jälkeen pystytään vasta testaamaan mikä ruoka-aine sopii ja mikä ei. Jos minä pystyn syömään herneitä toinen sairastava ei välttämättä pysty edes kuvittelemaan herneiden nauttimista ilman vatsavaivoja ja turvotusta. Jokaisen on siis itse testattava mikä sopii ja mikä ei. Itse testasin niin että lisäsin yhden aineksen kolmeksi päivää ruokalistalle ja jos olo pysyi hyvänä, lisäsin ruoka-aineen takaisin ruokavaliooni.

Ei liene tarvetta kertoa kummassa kuvassa turvottaa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.

Ihan näin ensimmäisenä pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Puhelin ei ole se paras mahdollinen vaihtoehto mutta tuossa tilanteessa ei käynyt mielessä rueta kasaamaan kameraa.

Kuten kuvassa näkyy niin ”turvotuksen tunne” näkyy ja muutes tuntuu! Olo on kuin jakautuisit kahtia ihan justiinsa. Tämä hillitön paisuminen ei ole sairauden ainoa oire. Itse kärsin lisäksi vatsakrampeista, kaasulukoista ja helposti sekaisin menevästä vatsasta. Jotta sairaus ei olisi yhtään tämän ärsyttävämpi niin sairaudessa on hyviä ja huonoja kausia. Hyvinä kausina saan varsin vapaasti syödä kunhan en jatkuvasti viljatuotteita syö. Huonoina kausina jopa hyväksi todetut ruoka-aineet pistävät olon tukalaksi. Ajattelin tulevaisuudessa pitää ihmiskokeen jossa testaan kuinka paljon merkitystä on sillä mistä ruoka on peräisin ja kuinka paljon ruokaa on prosessoitu. Omat tulevaisuuden suunnitelmat kolahtaa aika hyvin yhteen tämän testin kanssa ja tietenkin sitä toivoo että tulos olisi positiivinen. Jäämme siis seuraamaan mitä tuleman pitää.